Josefina Nelimarkan ilmastoa ilmentävä taide on häpeämättömän kaunista

Keväällä 2022 Stina Krookin säätiön stipendillä palkittu Josefina Nelimarkka kuvailee itseänsä monialaiseksi kuvataiteilijaksi, jota kiinnostavat ilmakehän ilmiöt, ilma sekä näkymättömät, elämään vaikuttavat prosessit. Hän työskentelee joustavasti eri tekniikoilla hyödyntäen eri materiaaleja kuten lasia, silkkiä, liikkuvaa kuvaa ja ääntä ja yhdistäen vuorovaikutteista teknologiaa. Viimeaikaisissa teoksissa hän on käyttänyt myös paljon tieteellistä tutkimusdataa, joka on peräisin Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskus INARista.

– Minulle on luontaista työskennellä useilla eri välineillä ja eri menetelmillä. Kokeilemalla eri menetelmiä voin tarkastella asioita ja tutkimustietoa eri näkökulmista, mikä pitää taiteeni raikkaana ja kokeellisena, kertoo Nelimarkka.

– Olen tehnyt paljon yhteistyötä ilmastotutkijoiden kanssa, ja ilmakehästä mitattu tutkimusdata kulkee taiteeni rinnalla. Voi sanoa, että teen omalta osaltani taiteellista tutkimusta. Taiteen kautta yritän ymmärtää ilmastoa, aikaa, sään kokemusta ja pilviä, eli mitä ilmassa tapahtuu. Teoksiini liittyy olennaisesti tieteellinen ilmastotieto, jonka merkitys korostuu nyt, kun ilmastonmuutos on kiihtynyt.

”Taide mahdollistaa kielen, joihin sanat eivät riitä”

– Ilmasto on iso asia ja ilmastonmuutos koskettaa meitä kaikkia. Sanat eivät välttämättä riitä kuvaamaan sen monimutkaisuutta, jolloin taiteen rooli korostuu. Teokseni pyrkivät tuomaan esille sellaista ilmastokeskustelua, johon liittyy taiteellinen ajattelu, ympäristön havainnointi ja intuitiivinen tietäminen. Se herättää tunteita sanattomasti. Haluan, että teosteni myötä jokaiselle tarjoutuu mahdollisuus kuvitella myös vaihtoehtoisia ja erilaisia ilmastoja.

Nelimarkan töissä toistuvat myös pilvet ja hän kertoo työskentelevänsä pilvien kanssa jatkuvasti.

– Niin pitkään kuin muistan, pilvet ovat olleet läsnä taiteessani eri tavoin. Pilvi voi olla taivaalla, se on fysikaalinen atmosfääri. Samalla pilvi on myös filosofinen asia, kuten sanapilvi tai teknologinen pilvi. Pilviin liittyy paljon tuntemattomuutta ja siihen teokseni kiinnittyvät, hän kertoo.

Esimerkiksi Turun nykytaidegalleriassa keväällä 2021 esillä olleessa Nelimarkan Supersaturation-teoskokonaisuudessa jokainen hetki oli kiinnitetty pilven muodostumiseen. Ilmakehästä mitattu ja kuvattu tieto vaikutti suoraan video- ja ääni-installaation ilmentymiseen.

”Metsähiukkasista syntyy metsän näköisiä pilviä”

Toinen esimerkki ilmastoon liittyvistä teoksista on Kairos²-mobiiliapplikaatio, jonka keskiössä ovat ilmaston näkymättömät hiukkaset. Applikaatio on yhteydessä Helsingin Yliopiston Hyytiälän metsäasemaan, jossa tutkitaan ilmakehän ja havumetsäilmaston välisiä vuorovaikutuksia. Työkaluvalinnan, mobiiliapplikaation, tavoitteena on, että kokemus olisi kaikkien saatavilla tasapuolisesti ja osa jokapäiväistä elämää.

­– Metsä minulle tärkeä. Sillä on symbioottinen suhde ilmakehään ja tärkeä rooli ilmastonmuutoksen torjumisessa. Metsä tuottaa tietynlaista ilmakemiaa. Tietynlaisista hiukkasista, mitä metsä luo, syntyy pilvihiukkasia ja sitä kautta pilvi on tavallaan metsän näköinen. Mielestäni on kiehtovaa käyttää dataa nimenomaan metsästä nousevista olosuhteista.

Datan käyttäminen ja sen materialisoiminen kiehtoo Nelimarkkaa. Hänen teoksissaan nähdään sekä reaaliaikaista dataa että pitkällä aikavälillä kerättyä dataa, jopa yli miljoonan vuoden tieteellisiä datasettejä.

– Teokseni eivät oikeastaan koskaan ole paikallaan olevia, vaan niissä on jotain liikettä. Joskus muuttuminen voi olla todella hidasta ja katsoja huomaa sen vasta, kun pysähtyy teoksen viereen. Se tuo esille ilmaston herkkyyden.Taiteeni kiinnittyy luonnon jatkuvaan muutokseen ja se vaikuttaa katsojan kokemukseen. Toivon, että teokseni laajentavat havainnointikenttäämme ja auttavat tarkastelemaan maailmaa uudella tavalla.

Sade ja sadepisaroiden aistillinen kokemus

Ilmastolliset aiheet näkyvät Nelimarkan taiteessa myös jatkossa. Tällä hetkellä hän työskentelee sateen ja sadepisaroiden parissa aistillisena kokemuksena.

– Stina Krookin säätiön myöntämän apurahan turvin olen päässyt syventymään materiaalisten ja teknologisten prosessien kehitystyöhön. Olen muun muassa työstänyt lasia materiaalina sekä kehittänyt uusia vuorovaikutteisia teoksia. Missä ja miten nämä mahdollisesti realisoituvat tulevissa näyttelyissä, nähdään myöhemmin, Nelimarkka kertoo arvoituksellisesti.