Historia

Stina Krook syntyi Jyväskylässä 15.3.1919 ja kasvoi Helsingissä. Hänen isänsä oli Bruno Krook, diplomi-insinööri ja sittemmin vuorineuvos, äitinsä Lydia, omaa sukua Grönroos. Stinan ensimmäinen puoliso Carl-Olof ”Dan” Nordman kaatui Raja-Karjalassa 1942. Sotavuosien jälkeen Stina muutti Tukholmaan, jossa hän tapasi tanskalaisen Åge Nicolaisenin. He menivät naimisiin ja asettuivat Kööpenhaminaan, jossa saivat kaksi tytärtä.

Isän kuoltua Stina ja hänen sisarensa Brita perivät Survon kartanon Jyväskylän ulkopuolella. Kaupungin kasvaessa se lunasti sisarilta tilan, ja ostosumma muodosti Stina Krookin säätiön alkupääoman. Ajatus tulevasta säätiöstä lähti itämään eloisien keskusteluiden yhteydessä Stina Nicolaisenin Suomeen jääneessä ystäväpiirissä, jonka jäsenet olivat suurimmaksi osaksi opiskeluvuosilta tuttuja.

Ennen kuin säätiö pääsi aloittamaan toimintansa vaadittiin erityislupa, jotta säätiön perustaja, joka ei ollut enää Suomen vaan Tanskan kansalainen, voisi kuulua sen hallitukseen ja osallistua päätöksentekoon. Säätiön perustusasiakirja allekirjoitettiin 10.12.1976 ja järjestäytymiskokous pidettiin 4.4.1977. Stina Nicolaisen toimi itse säätiön puheenjohtajana kuolinvuoteensa 1987 asti.

Miksi juuri teatteri ja kuvataide? kysyy Erik Kruskopf säätiön historiikissa. Teatteri tuntuu olleen valopilkku perustajan elämässä sekä opiskelu- että sotavuosina, kun taas kunnioitus kuvataidetta kohtaan kulki hänen mukanaan lapsuudenkodista asti. Apurahajakotilaisuuksissa Nicolaisen piti itse johdantopuheen niin kauan kuin oli mukana. Puheissa hän muotoili oman taidekäsityksenä, samalla kun kertoi miksi halusi jakaa tämän kulttuurilahjan. ”Joka ihmisessä syntyy ajatuksia, tunteita ja unia. Vain harvat näistä päätyvät kuitenkaan tietoisuutemme pintaan, ja ainoastaan harvoilla ihmisillä on kyky ilmaista nämä ajatukset, tunteet ja unet sekä antaa niille muoto. – – – Taiteilijat ovat niitä ihmisiä, joihin me turvaudumme pystyäksemme näkemään arjen horisontin tuolle puolen.”

Stina Krooksin säätiö on perustamisensa jälkeen tukenut yli 500 kuva- ja näyttämötaiteilijaa, huomioiden erityisesti Suomen ruotsinkielisen väestön. Ensimmäisten stipendiaattien joukossa olivat kuvataiteen puolelta muun muassa Carolus Enckell, Carl-Gustaf Lilius, Per Stenius ja Tove Jansson sekä Lasse Pöysti ja Märta Laurent näyttämötaiteen alalta. Stipendit myönnetään ilman hakuprosessia ja toimivat siten usein raskaassa taiteilijan arjessa ”eräänlaisena odottamattomana kultareunuksena”, kuten eräs stipendin vastaanottaja on asian muotoillut.

Lähde: Erik Kruskopf: Den osynliga damen – Stina Krooks Stiftelse 1976–2013