Tekstiilitaiteilija, joka kammoaa ompelukoneita

Alun perin Kira Björklund aikoi ryhtyä valokuvataiteilijaksi, mutta kuvataideopinnot Imatralla ja erityisesti vaihto-opiskeluvuosi Antwerpenissä Belgiassa saivat hänet ymmärtämään, että hän haluaa tehdä taidetta laajemmin. 

– Taide ei oikeastaan koskaan ollut osa lapsuuttani tai nuoruuttani. Luulen, että kävin ensimmäisen kerran taidemuseossa 17-, 18- tai ehkä 19-vuotiaana. Nuoresta iästä lähtien erilaiset taiteen muodot ovat koskettaneet ja kiehtoneet minua, ja saaneet minut luomaan ja tekemään jotain vastaavaa itse, hän kertoo. 

Lapsuudessa musiikki oli tärkeää, ja Kira soitti viulua ja myöhemmin rumpuja, mutta sanoo, ettei koskaan ottanut sitä tarpeeksi vakavasti. Teini-iässä myös piirtäminen oli tärkeää, ja myöhemmin hän alkoi valokuvata isänsä vanhalla järjestelmäkameralla. 

– Oman jutun löytäminen on ollut pitkä polku. Olen aina seurannut halua luoda jotakin kaunista. Luomistyöni ei ole koskaan staattista, ja haluan jatkuvasti oppia uusia asioita ja tekniikoita. Vaikka olen taiteilija, jonka taide perustuu tekstiileihin ja kirjontaan, olen oikeasti todellasurkea ompelemaan. Minulla on ompelukonekammo. Mutta minussa on jokin voima, joka saa minut jatkamaan. Ensimmäinen tunne voi olla, etten osaa, mutta jokin ajaa minua jatkamaan ja oppimaan. YouTuben opetusvideot ovat opettaneet minulle monia uusia asioita. 

Luomisprosessi on keskeinen osa teoksia 

Viime vuosina Kira on työskennellyt pääasiassa tekstiilitaiteen parissa. Hän käyttää erityisesti ohuita ja kevyitä tekstiilejä, joita hän käsittelee luonnonvärjäyksellä ja kirjonnalla. 

– Helpointa on värjätä proteiinipohjaisia kankaita, kuten silkkiä tai villaa. Saatavilla on vain tietty määrä kankaita ja ne ovat arvokkaita, kun otetaan huomioon niiden eläinperäisyys ja rahallinen arvo. Ne rajoittavat luomistyötäni. Toisena haasteena on, että kasveilla saadaan aikaan vain tiettyjä värejä. Kun tähän ei voi itse vaikuttaa, se vie luovuutta odottamattomaan suuntaan.  

Luomisprosessi on tärkeä vaihe. Kun Kira aloittaa työskentelyn, hän ei useinkaan tiedä, millainen lopputulos tulee olemaan. 

– Koko projekti voi alkaa tietyn kokoisen kehyksen sahaamisesta, jonka jälkeen alan pohtia, millä sen täyttäisin. Luen paljon, esimerkiksi runoutta, mutta myös tietokirjallisuutta muun muassa lääkkeistä, kehollisuudesta ja ayurvedasta. Kerään yksityiskohtia, luonnostelen ja piirrän, ehkä myös valokuvaan jotakin näkemääni. Kasvivärjäys itsessään kestää useita päiviä, koska kangas on ensin pestävä ja puretettava, värjäykseen tarvittavat kasvit poimittava ja väriliemi keitettävä. Kankaat saavat olla väriliemessä muutamia päiviä. Vaikka itse teos voi lopulta valmistua melko nopeasti, luomisprosessi on kuitenkin monivaiheinen, hän selittää. 

Uusi suunta luomisessa 

Tällä hetkellä Kira pitää taukoa taiteen tekemisestä ja on ennen kaikkea vastasyntyneen tyttärensä äiti. Tulevaisuudessa tulee ajankohtaiseksi lapsiarjen ja taiteilijuuden yhdistäminen. 

– Olen työskennellyt teoksissani pitkään lääkinnällisten kasvien ja kehollisten teemojen parissa. Raskaus oli hyvin kehollinen kokemus, ja koen, että minun täytyy nyt etsiä uusi suunta, uusi teema luovalle työlleni. 

Kira odottaa innolla töihin paluuta äitiysloman jälkeen. 

– Tarvitsen varmasti hieman enemmän aikaa ja tilaa keskittyäkseni, päästäkseni alkuun ja löytääkseni uuden teemani. Aika näyttää, mutta olen mahdollisesti kiinnostunut työskentelemään hieman suuremmassa mittakaavassa, ehkä myös kolmiulotteisesti, ja tekemään yhteistyötä muiden taiteilijoiden kanssa. 

Stipendi mahdollistaa oman työhuoneen 

Kira sai viime vuonna Stina Krookin säätiön 8 000 euron stipendin. Hän on säästänyt rahat voidakseen panostaa omaan työhuoneeseen ja hankkiakseen uusia materiaaleja töihin palatessaan. 

– Stipendi tuli monella tapaa juuri oikeaan aikaan. Olin juuri saanut tietää olevani raskaana, taloudellinen tilanteeni oli hankala ja mietin, kannattaako jatkaa taiteilijana ja hakea apurahoja. Olin valtavan yllättynyt ja todella otettu siitä, että säätiön asiantuntijat olivat löytäneet minut. Tunnustuksen saaminen työstäni tuntui melkeinpä rahan saamista upeammalta. 

Stipendi mahdollistaa myös luovan vapauden. 

– Minulle tärkeintä on luoda jotakin koskettavaa. Taideteoksen tulee kertoa jotain ilman, että se selittää liikaa. Katsojan tulee saada löytää se itse, Kira sanoo.