Pekka Sonck
Pekka Sonck on vaikuttavan monipuolinen teatteripersoona: näyttelijä, ohjaaja, dramaturgi ja kääntäjä. Sonck on toiminut Vaasan kaupunginteatterin vt. johtajana ja ohjaajana, Wasa Teaterin dramaturgina, Vasa Svenska Yrkeshögskolanin ohjelmavastaavana, Ahvenanmaalla toimivan itsenäisen ammattiteatteriryhmän Teater Kulingin perustajana ja johtajana sekä Åbo Svenska Teaterin dramaturgina.
Sonck on ohjannut kymmeniä esityksiä sekä ammatti- että harrastajanäyttelijöiden kanssa ja kirjoittanut myös näytelmiä. Wasa Teaterissa hän oli mukana mm. kahdessa vaikuttavassa esityksessä: Sound of Music -musikaalissa ohjaajana vuonna 1994 ja Gökboet-näytelmässä näyttelijänä vuonna 1995. Hän on kaikissa tehtävissään osoittanut vankkaa ammattitaitoa, kielellistä lahjakkuutta ja rakkautta teatteriin taidemuotona.
Stipendit – 6 000 euroa
Johan Aspelin
Johan Aspelin on työskennellyt pitkään Unga Teaternissa ja Vaasan kaupunginteatterissa, ja vuodesta 2011 lähtien hän on kuulunut Wasa Teaterin vakituiseen kokoonpanoon.
Aspelin suhtautuu jokaiseen rooliin uteliaasti ja onnistuu aina antamaan oman leimansa näyttelemiinsä hahmoihin. Hän on musikaalisesti vahva, hänellä on loistava tuntuma ajoitukseen, ja hän hallitsee useita soittimia. Hänellä on hyvä komiikan ja draaman taju. Aspelin on erinomainen joukkuepelaaja ja tuo esityksiin ominaisuuksia, jotka tuovat teoksiin nostetta; hän tietää, mitä kokonaisuus vaatii. Wasa Teaterissa Aspelin on näytellyt Äiti Pelottomassa, Ramppikuumeessa, Naamiaismurhassa ja Botnia Paradise -musikaalissa. Lisäksi hän on useita vuosia esittänyt Hirveä Svenska Ylen suositussa lastenohjelmassa Bärtil, josta on tullut käsite useimmissa suomenruotsalaisissa lapsiperheissä.
Anna Hultin
Kun Anna Hultin astuu lavalle, salissa käy aina raikas tuulahdus. Hän on kuulunut Svenska Teaterin vakituiseen näyttelijäkaartiin vuodesta 1995, ja hänellä on laaja kokemus lukuisista erilaisista rooleista. Hänen taiteellinen väripalettinsa on laaja. Hultin on armoitettu koomikko, jolla on erehtymätön rytmi- ja tilannetaju. Vakavissa draamarooleissa hän tuo rooliinsa voimaa ja ihmisen psyyken ymmärrystä. Näyttelijänä hän on peloton ja omapäinen esiintyjä, joka liikkuu vaivattomasti eri lajityypeissä. Parhaillaan hän esittää itse kirjoittamaansa monologia vaihdevuosista. Tässäkin teoksessa hän osoittaa kykynsä tasapainoilla tragikoomisen ja informatiivisen välillä.
Tobias Lönnqvist
Tobias Lönnqvist on niitä taustavoimia, jotka vaikuttavat suomenruotsalaiseen esittävään taiteeseen asiantuntemuksellaan ja sitoutumisellaan. Valosuunnittelijana hän on ollut mukana lukemattomissa musiikki-, teatteri- ja musikaaliproduktioissa. Lönnqvistin varma taiteellinen ote luo näyttämöllisiä tiloja valon avulla, mikä tukee tarinaa oli sitten kyse teatterituotannosta tai konsertista. Hän on niitä suunnittelijoita, jotka pystyvät luomaan villisti sykkivän, tyylikkään ja huikean valoshow’n rock-konserttia varten ja heti seuraavaksi pientä tarinaa tukevan intiimin kohtauksen teatterilavalle. Lönnqvist selvästi ymmärtää, mitä missäkin vaaditaan. Hän on määrätietoinen ja järjestelmällinen ja kotonaan niin ammattilais- kuin amatööripiireissäkin.
Heini Maaranen
Heini Maaranen suunnittelee lavasteita, pukuja ja nukkeja. Hän on yksi toimijoista Aura of Puppets -kollektiivissa, joka tekee nukketeatteria aikuisyleisölle. Maaranen on ollut mukana luomassa jotakin uutta suomalaiseen teatteriin.
Hän on työskennellyt useissa suurissa ja arvostetuissa teattereissa, kuten Kansallisteatterissa, Åbo Svenska Teaterissa ja Helsingin kaupunginteatterissa. Yhteinen nimittäjä produktioille, joihin hän on osallistunut, on klassikon asema ja näytelmien perustuminen myytteihin. Esimerkkeinä voidaan mainita Myrsky, Atlantis, Prinsessa Hamlet, Romeo ja Julia, Lemminkäinen, Kalevala ja viimeisimpänä Lilla Teaternin Kris och katastrof i Mumindalen.
Maarasen tavaramerkiksi muodostuneet aikuisnuket asettavat poikkeuksellisia vaatimuksia. Niissä on jotakin arkkityyppistä, jonka Maaranen vangitsee taitavasti, itsenäisesti ja herkästi – lapsuuden herkkää autenttisuutta, aikuisen katsojan muistoja ja elettyä elämää ilman sentimentaalisuutta. Maarasen nuket ovat läsnä, ja niitä voi varioida lukemattomilla tavoilla.
Åsa Nybo
Åsa Nybo on monipuolinen esiintyjä, joka ei kaihda haasteita. Uransa aikana hän on sukeltanut useisiin eri tyylilajeihin eri ryhmien kanssa. Nybo on yksi Kulturhuset Universum i Helsingfors -keskuksen kantavista voimista ja esiintyy usein Teater Marsin produktioissa. Perinteisen näyttelijätyön ohella hänen repertuaariinsa kuuluvat improvisaatiot, naamioiden kanssa työskentely sekä klovneria. Hän on myös ollut mukana näytöksissä, joissa pääosaa ovat esittäneet nuket ja erilaiset esineet. Viime vuosina hän on toiminut aktiivisesti Universumin tarinankeruukahviloissa, joissa maahanmuuttajataustaiset ihmiset voivat tavata toisiaan ja kuunnella toistensa tarinoita.
Åsa Nybo on tutkiva ja utelias näyttelijä, joka tuo tuoreita ja tarpeellisia näkökulmia suomalaiseen esittävään taiteeseen.
Cecilia Paul
Cecilia Paul suoritti näyttelijäntyön maisteritutkinnon vuonna 2005. Yleisö on voinut seurata häntä eri rooleissa useilla Helsingin näyttämöillä, elokuvissa, televisiossa ja radiossa. Paul oli pitkään näyttelijä, joka oli mukana näyttämöllä ja sulautui rooliinsa hieman yksinäisellä, viileällä ja itsestään selvällä tavalla.
Ei liene yllätys, että hän on toiminut myös ääninäyttelijänä ja on taitava miekkailija. Roolissaan tyttärenä Pappan-näytelmässä hän on eräänlainen sparraaja, ja niin ikään Svenska Teaternissa esitetyssä Peggy Pickit ser Guds ansikte -näytelmässä hän esittää tietynlaista outsideria. Sivusta käsin toimiminen on erityinen taito. Paul selviää tehtävästä loistavasti – ehkä siksi, että hän on hyvä kuuntelija. Hän kuuntelee kanssanäyttelijöitä, ohjaajaa, itseään, ja todella antaa itsestään yleisölle.
Ferranten romaaneista dramatisoidussa näytelmässä Min fantastiska väninna Cecilia Paul osoittaa entistä suurempaa kypsyyttä ja syvyyttä. Hän saa loistaa pääosassa. Tunnelma tiivistyy, ja Paul tekee vahvan esityksen raivoavana ja lahjakkaana Lila Cerullona, joka on samanaikaisesti niskan päällä ja alakynnessä. Sattuu ja tapahtuu!
Saga Sarkola
Valmistuttuaan teatteritaiteen maisteriksi vuonna 2019 Saga Sarkola on jo osoittanut omaavansa laaja-alaiset valmiudet ääninäyttelemisestä teatteriin ja elokuvaan. Kuunnelmasarjassa Laura Marklundin murha Sarkola on kertojaääni Lulu, vakaa mutta joustava, pehmeä ja vakuuttava. Lulun ansiosta Laura Marklundin kohtalo ryömii kuulijan ihon alle. Hän on samaan aikaan poissa- ja läsnäoleva, kuultavissa mutta näkymättömissä.
Svenska Teaternin Själarnas ö -näytelmässä Sarkola osoittautuu joukkuepelaajaksi. Yhtenä potilaista hän on osa tuuliajolla olevaa kokonaisuutta, näkymättömiin häivytetty. Kuitenkin hän on olemassa itsenään ja suhteessa kanssapotilaisiin.
Veden vartija -elokuvassa hän pääsee esiin toden teolla, lähikuvissa ja pääroolissa. Sarkolasta tulee veden ja elämän vartija, vastavoima Emmi Itärannan dystooppisen scifin kuvaamille todellisille uhkille.
Sarkola on kunnianhimoinen, herkkä, vahva ja lahjomaton.
Johanna af Schultén
Johanna af Schultén on näyttelijä, joka on todella tehnyt ja tekee töitä, taitavasti ja perusteellisesti. Hän on yksi Stjärnfall ja DuvTeater -improvisaatioteattereiden kantavista voimista: nopea, hauska ja kunnioittava – haastava yhdistelmä, jonka hän hallitsee suvereenisti.
Af Schultén on esiintynyt useimmilla Suomen ruotsinkielisillä näyttämöillä ja elokuvissa, radiossa, televisiosarjoissa, kouluissa sekä yhdessä koululaisten kanssa että heille suunnatuissa lasten- ja nuortennäytelmissä.
Viirus-teatterin Julius Caesar -näytelmässä af Schultén esittää Antoniuksen komean puheroolin – siinäkin hän tasapainoilee koomisen ja vakavan, vallantäyteyden ja vallattomuuden, välillä.
Af Schultén on antelias näyttelijä. Hän antaa itsestään, mutta sallii myös yleisön osallistua ja esittää pääroolia itselleen. Hänellä on laaja rekisteri, ja hän osaa temmata yleisön mukaansa menettämättä fokustaan. Hän on vakaa hahmo, joka hallitsee näyttelemisen taidon – lahjakkaasti.
Robban Sederholm
Robban Sederholm on eräänlainen kameleontti ja monitoimimies teatterialalla, kyky, jonka kaltaisia ei ole helppo löytää. Sederholmilla on vankka tausta valo- ja äänitekniikassa, ja vaikka häntä ei koskaan nähdä näyttämöllä, hänellä on ollut usein sormensa pelissä erilaisissa taide- ja kulttuuritapahtumissa Suomen ruotsinkielisillä alueilla. Hän oli yksi liikkeellepanevista voimista, jotka myötävaikuttivat vanhaan painotaloon perustetun Tryckeriteaternin syntyyn Länsi-Uudenmaalla kohta 30 vuotta sitten. Lisäksi hän on tukenut voimakkaasti Raaseporin kesäteatterin toimintaa ja avustanut Västra Nylands folkhögskolanin teatterikurssin esityksissä Tryckeriteatternissa. Viime vuosina hän on toiminut aktiivisesti Karjaan uuden kulttuurikeskuksen (Nya Fokus) toteuttamiseksi. Ensi syksynä Karjaa voikin ylpeillä maailmanluokan teatterilla, paljolti Sederholmin ammattitaidon, kokemuksen ja omistautumisen ansiosta.
Joachim Wigelius
Joachim Wigelius on vuodesta 1995 lähtien katsellut yleisöään Lilla Teaternin lavalta, ystävällisesti ja arvostavasti, ehkä hieman ovelasti, sivuprofiilissa?
Sitä ennen hän oli näytellyt kymmenen vuotta Teater Marsissa, Skolteaternissa ja Åbo Svenska Teaterissa. Wigelius on nähty muun muassa näytelmissä Huomenna hän tulee, Lokki, Tistu vihreäpeukalo, Riivaajat, Mamma betalar, Cabaret ja My Fair Lady, Äktenskapsgrejen, Miestä ei voi raiskata, Min fantastiska väninna, Kris och katastrof i Mumindalen.
Wigelius on oiva esimerkki siitä, että näyttelijä ei jumiudu, kun hän on uskollinen teatterille ja yleisölleen. Päinvastoin, yhteys Lilla Teaterniin ja yleisöön on antanut hänelle tilaa kehittää ja laajentaa omaa tyyliään ja repertuaariaan. Hän liikkuu sujuvasti koomisen ja demonisen välillä – kompastumatta. Elämme Wigeliuksen kanssa ja hän meidän kanssamme. Hieman varttuneimmissa näyttelijöissä saattaa olla jotain vapauttavaa – kun he rentoutuvat, heidän lahjakkuutensa nousee esiin uudella tavalla.
Jacintha Damström
Monet miestä tietävät kaksi-kolmivuotiaina, mitä meistä tulee isona. Monesta piti tulla palomiehiä. Aika harva kuitenkin päätyi siihen ammattiin. Lapsen varmuus ikään kuin haihtuu. Mutta ei Jacinthan tapauksessa. Kaksivuotiaana hän tiesi, että hän soittaisi huilua, ja kolmevuotiaana, että hänestä tulisi sirkustaiteilija. Niinpä hänestä tuli sekä huilisti että sirkustaiteilija – ja vielä laulaja.
Jacintha on supersuorittajia. Koulua 35 tuntia viikossa ja lisäksi 35 tuntia nk. vapaa-ajan harrastuksia oli hänen ohjelmansa teini-ikäisenä. Mutta ei hän siitä näy kärsineen. Paitsi että nilkka sai melkoisen tällin. Se oli hetki, jolloin Jacintha päätti kouluttautua muusikoksi. Hän hakeutui Sibelius-Akatemiaan, josta hän valmistui viisi vuotta sitten. Siitä lähtien häntä on voitu kutsua esiintyväksi taiteilijaksi. Hän esiintyy lapsille ja muille, jakaa monipuolista osaamistaan työpajoissa ympäri Eurooppaa ja paljon, paljon muuta.
Huilisti + entinen sirkustaiteilija = huiluakrobaatti. Niin hän tapaa kutsua itseään. Jacintha on ihminen, joka elää.
Tove Djupsjöbacka
Tove on monitaitoinen puuhanainen. Paitsi että hän ei puuhaile vaan tekee. Sydämen halusta. Tove tanssii flamencoa, Tove opettaa flamencoa. Tove kirjoittaa teatterikritiikkiä, Tove kirjoittaa musiikkikritiikkiä, Tove kirjoittaa. Ruotsiksi ja suomeksi Finnish Music Quarterly -julkaisuun, Dance Info Finlandiin, Rondoon, Kansanmusiikkilehteen, Hufvudstadsbladetiin, Pelimanniin, Resonans-lehteen, Teostory-lehteen, Aksenttiin sekä Yleisradion ja MusicFinlandin kotisivuille. Myös Valittuihin Paloihin, muun muassa.
Luottamustehtävistä voidaan mainita Taiteen edistämiskeskuksen taiteen monimuotoisuutta edistävän taidetoimikunnan jäsenyys, Suomen arvostelijain liiton hallituksen jäsenyys sekä Teosto-palkinnon esiraadin, Etno-Emma-raadin, Etnogaalan ja Kritiikin kannukset -tuomariston jäsenyys. Muun muassa.
Tässä vaiheessa alkaa ehkä hengästyttää.
Lisäksi hän laulaa Helsingin kamarikuorossa, joka on Suomen harvoja, ellei ainoa, ammattikuoro. Sekä lukuisissa muissa kokoonpanoissa. Sen lisäksi, että hän tanssii enemmän kuin useimmat, hän kirjoittaa enemmän kuin useimmat ja laulaa enemmän kuin useimmat, hän myös laulaa korkeammalta (siis korkeammalta, ei kovempaa) kuin useimmat yltäen aina kolmiviivaiseen e:hen.
Renessanssimusiikin, kansanmusiikin, Bachin motettien ja flamencolaulun ohella hänen erikoisalaansa kuuluvat ranskalainen dodekafoninen nykymusiikki (kaksitoista nuottia ilman sävellajia) säveltäjinä erityisesti Messiaen, Jolivet, Daniel-Lesur ja Poulenc, ehkä siksi, että nämä herrat säveltävät poikkeuksellisen monimutkaista musiikkia.
Onneksi kaikkea, mitä Tove tekee, yhdistää yksi asia, jonka ansiosta me tavalliset kuolevaiset voimme saada jonkinlaisen käsityksen monimuotoisuudesta – nimittäin laatu.
Christian Juslin
Niin, Ahvenanmaa. Viime vuonna Dan Karlström sai oman palkintonsa. Kuluvan vuoden palkinnonsaajista Christian ei ole ainoa, joka on varttunut Ahvenanmaalla, saatte nähdä. Onko Ahvenanmaan omenoissa jotakin vai johtuuko kaikki raikkaasta merituulesta, joka täyttää keuhkot laululla? Tätä pitäisi tutkia lähemmin.
Christian opiskeli kirkkomuusikoksi Sibelius-Akatemiassa. Siltä osin hänellä on paljon yhteistä osaavimpien ja musikaalisesti lahjakkaimpien laulajien kanssa. Laulunopettajina hänellä ovat olleet Björn Blomqvist, Peter Lindroos ja Jorma Hynninen, Jeffrey Goldberg (New York, USA) ja Bruno Pola. Se on hyvä tietää, sillä vaikka laulamiseen liittyykin läheisesti kurkkuun, laulaminen ei ole vain kurkun kanssa työskentelyä vaan pikemminkin käsityötaitoa, joka opitaan muilta laulajilta, ei kirjoista.
Tenoreita on paljon vähemmän kuin monien muiden äänialojen laulajia. Jos on tenori, kuten Christian, ja laadukas tenori, kuten Christian, ja vielä taitava muusikko, kuten Christian, töitä riittää. Pinkerton Tukholmassa, Cavaradossi Virossa, Edmund Malmössä, Cavaradossi Bonnissa, Florestan Bonnissa, Don Carlos Chemnitzissä, Shuisky Boris Godunovissa Savonlinnan festivaaleilla, Otello Chemnitzissä, Otello Unkarissa, Otello Schwerinissä, Erik Helsingissä, Cavaradossi Tulsassa.
Pahiksen rooli on usein mielenkiintoisin ja jää mieleen. Christian on erikoistunut pahiksiin. Jos on nähnyt hänet sellaisessa roolissa, sitä ei taatusti unohda.
Therese Karlsson
Vielä yksi värikäs omena Ahvenanmaan laulupuusta.
Laulajalle ääni on työkalu. Työkalusta tulee helposti erikoistyökalu, kuten ruuvimeisselistä, jota voi käyttää vain silmälasikehysten ruuvien kiristämiseen. Mutta Theresen kohdalla asia on toisin. Hän on hämmästyttävällä tavalla paitsi onnistunut teroittamaan työkalunsa myös pysymään avoimena ja uteliaana sen suhteen, mitä äänellä voi saada aikaan.
Therese tekee kansanmusiikkia, laulaa poppia, esiintyy musikaaleissa, eivätkä oopperakirjallisuudenkaan vakavat roolit ole hänelle vieraita. Tämä on epätavallista – siis laadun ja monipuolisuuden yhdistelmä.
Miten niin epätavallista? Matkallamme aikuisuuteen määrittelemme päämäärän hyvin harvoin itse. Se on jotakin, jonka opettajat toisensa jälkeen meille paaluttavat ja hahmottelevat. Sinun pitää olla tällainen, ei tuollainen. Meistä tulee kapea-alaisia, menetämme rohkeuden, hukkaamme kepeyden ja sen myötä ison osan ilosta. Therese näyttää säilyttäneen sisäisen lapsensa, joka osaa kaiken ja osaa leikkiä: hän kiinnittää hiuksiinsa höyhenen. ”Tämä on suuri musikaalitähti”, hän sanoo. Sitten hän laittaa jalkaan matalakorkoiset kengät, ”Tämä on maalta”, hän sanoo. Sitten hän pukeutuu painavaan samettiviittaan, ”Tämä on oopperadiiva”, hän sanoo. Hän on sitä, mitä sanoo olevansa, sillä hän leikkii.
Hän on vapaa kuin se loputon kesä, jonka muistamme lapsuudesta. Se jos mikä on vapautta.
Charlotta Kerbs
Charlotta kertoo, että hän haluaa olla ”aika hyvä monessa asiassa”. Tekisi mieli tarkentaa: oikein hyvä monessa asiassa, kuten soulissa, funkissa, bluesissa, folkissa, reggaessa ym. ym… Osuvin todiste tästä on seuraava luettelo siitä, kenen kanssa Charlotta laulaa ja soittaa milloin missäkin: Afrojazz Quintet ja Ismaila Sané, Jakobstad Big Band ja Philip Järvenpää, Birger’s Ragtime Band, Espan lava, Tuomas Metsberg, Porkkala Sessions, Tuomas Kauppi, Ilkka Hanski, Olle Ekman, Sture jazz bar, Jorma Panula, Clark Jakobsson Quartet, Helge Tallqvist Band, Duu-Bop Club, Jeppo Youth Orchestra, Chris Kläfford, Stardust, Art Jazz, Wasa Teater, Charlotta Kerbs et Gregg Stafford, Charlotta Kerbs et Luciano Messenjahin, Charlotta Kerbs et Sanjay Khan, Charlotta Kerbs et Akim Colorin, Charlotta Kerbs et Pierre Swärd. Charlotta Kerbs ja Alvar Gullichsen ja Pepe Deluxé et Ina Forsman et Markku Johansson. Kaiken tämän ohella hän pitää iltakonsertin Dragsfjärdin seurakuntatalolla.
Charlotta on kotoisin Lepplaxista, joka on pieni paikkakunta Pietarsaaren ja Kokkolan välissä. Kun kuuntelee häntä, tulee tunne, että Lepplax on paikka, jonne haluaa mennä ja jossa on hyvä olla. Pelkkä ajatuskin lämmittää mieltä. Vapaa sielu.
Kristian Lindroos
Hänestä ei pitänyt tulla klassista laulajaa eikä hän ollut päästänyt ääntäkään 15 vuoteen. Yhtenä päivänä hän kuitenkin laittoi sähkökitaran nurkkaan ja kysyi faijaltaan Petriltä, voisiko tämä antaa pojalle laulutunnin. ”Hm…” sanoi faija, tuleekohan siitä mitään, faija opettajana… Ehkä hän tiesi. Petrin isä Peter oli myös laulaja.
Mutta Kristian sai isältään lauluntuntinsa, ja onneksi sai. Pojasta lähti ääntä ja paljon, eikä mitä tahansa ääntä. Kristian on nopeasti noussut kirkkaaksi tähdeksi Suomen laulutaivaalle. Geeneillä näyttää olevan merkitystä kaikesta huolimatta. Laulutaito on periytynyt Lindroosin suvussa yli kolmen sukupolven. Sittemmin Kristian on saanut lauluoppia monilta muilta opettajilta. Hän on opiskellut Sibelius-Akatemiassa, jonka lisäksi hän on opiskellut myös Sherman Lowen, Jaakko Ryhäsen, Irina Gavrilovicin, Jorma Hynnisen, Fabio Luisin ja Kamal Khanin johdolla.
Erikoispalkinto Toti dal Monte -laulukilpailussa Italian Trevisossa vuonna 2015 ja Lappeenrannan laulukilpailun voitto vuonna 2016 olivat ponnahduslauta ensin kansalliselle ja sittemmin yhä kansainvälisemmälle laulu-uralle. Kristianin omaleimainen baritoni kuulostaa lasilliselta täyteläistä punaviiniä, jos viini voisi joltakin kuulostaa.
Isabella Chydenius
Isabella Chydenius valmistui Kapkaupungin yliopiston Michaelis School of Fine Art -korkeakoulusta keskellä pandemiaa, mutta on siitä huolimatta saanut uransa ripeästi käyntiin; hänet on jo valittu Suomen Saksan-instituutin vuoden vierailevaksi taiteilijaksi. Yksinkertainen selitys on se, että Chydeniuksella on sekä lahjoja että näkemystä, joita vaaditaan, jotta voi vakiinnuttaa asemansa kansainvälisessä taidemaailmassa. Hän vaihtaa sujuvasti tekniikasta toiseen ja on monipuolisuutensa ansiosta saanut eheän taiteensa kukoistamaan. Eniten muista erottava piirre hänen taiteessaan on teemavalinta: hän käsittelee yöelämän varjopuolia analyyttisesti ja visuaalisesti kiinnostavalla tavalla. Yökerhomaailma tarjoaa tilaisuuden iloon ja vastarintaan, mutta henkii myös väkivaltaa, uhkaa ja turvattomuutta, jotka korostuvat Chydeniuksen teoksissa tasapainoisesti erinomaisen teknisen toteutuksen siivittämänä.
Karl Henrik Edlund
Karl Henrik Edlund on valokuvaaja, jolla on herkkä ja runollinen ote. Hänen keskeisin ilmaisumuotonsa on taidekirja, kaunis esine, jonka jokainen osa-alue on tarkkaan harkittu. Ruotsalainen kulttikustantamo Journal on tähän mennessä julkaissut kaksi hänen teostaan: Bright Hours (2016) ja Eden (2022), molemmat pitkäaikaisten valokuvausprojektien hedelmiä. Mainitut teokset ovat kansainvälisesti korkeatasoisia taidekirjoja, jossa laatu ulottuu aina paperin valinnasta valokuvien esitysjärjestykseen. Lopputulos on herkkävireinen kuvaus rakkaudesta ympäröivään maailmaan ja sen kauneuteen; kypsä tutkielma siitä, millaisia inhimillisiä tunteita kameralla voi vangita.
Susanne Gottberg
Susanne Gottberg on loistava kuvataiteilija. Hänen teoksissaan arkiset esineet ja näkymät jalostuvat pohdinnoiksi elämästä ylipäätänsä. Riippumatta siitä, esittävätkö Gottbergin maalaukset juomalaseja tai ihmishahmojen epämääräisiä heijastumia, niissä on eksistentiaalinen ydin, ja niiden estetiikassa on jäljittelemätön, mystiikkaa värähtelevä tunnelma. Hän toistaa aiheitaan ilman, että lopputulos tuntuu yksitoikkoiselta, mutta onnistuu vangitsemaan toisteisuudesta jotakin, joka on enemmän kuin kuvapinnan visuaalinen sisältö. Gottberg on erittäin tuottelias, ja hänellä on ollut yksityisnäyttelyt Galerie Forsblomissa vuosina 2021 ja 2022. Silti hänen töissään ei näy jälkeäkään kiireestä – päinvastoin. Maalauksista henkivä rauha saa myös stressin vaivaaman ihmisen pysähtymään.
Markus Kåhre
Siitä lähtien, kun Markus Kåhre aloitti taiteilijanuransa, hänen teoksillaan on ollut luontainen kyky yllättää ja herättää ihailua. Hänen taiteensa on kekseliästä ja leikkisää, mikä vetoaa heti katsojaan. Samalla se on syvästi filosofista ja ajatuksia herättävää. Oman tuotannon ohella Kåhre on myös tehnyt ansiokkaasti yhteistyötä muiden taiteilijoiden kanssa. Susanne Gottbergin kanssa hän järjesti mittavan näyttelyn Amos Andersonin museoon vuonna 2009, ja viime vuonna hän kuratoi onnistuneesti Mäntän kuvataideviikkoja. Lisäksi Kåhre on toiminut suosittuna opettajana Kuvataideakatemiassa yli kahden vuosikymmenen ajan. Hänen vaikutuksensa Suomen taidekenttään on ollut paitsi vaikuttava myös ilahduttava.
Hikari Nishida
Hikari Nishida on taiteilija ja kulttuuritoimija, jolla on monta rautaa tulessa. Hän on väsymättä pitänyt esillä omakustannekirjoja pääkaupunkiseudulla ja on melkein yksinään luonut merkittävän verkoston, joka mahdollistaa yhteydenpidon taidekirjojen ja niistä kiinnostuneen yleisön välillä. Nishida on perustanut The Temporary Bookshelf -hankkeen nimellä tunnetun monipuolisen ja jännittävän kirjakaupan, joka toimii tällä hetkellä Kaapelitehtaalla. Sen lähtökohta on, että kaikki tulot tilitetään suoraan tekijöille, mitä voidaan pitää ei ainoastaan solidaarisuuden osoituksena vaan myös taidetekona. Viime vuonna Nishida on järjestänyt lukuisia arvostettuja kirjatapahtumia sekä tuonut maahan suuren määrän ulkomaisia julkaisuja, joita muuten on mahdotonta saada Suomesta. Lisäksi hän on järjestänyt ryhmänäyttelyitä, tehnyt yhteistyötä eri taiteilijoiden kanssa ja luonut omia visuaalisia teoksiaan ja julkaisujaan. Harva nuori rikastuttaa taiteen kenttää yhtä paljon kuin Nishida.
Anna-Sofia Nylund
Anna-Sofia Nylund on taiteilija ja elokuvantekijä, joka tarttuu varmalla otteella vaikeisiin lajityyppeihin, kuten videoperformanssiin ja essee-elokuvaan. Hän kuvaa taidettaan yritykseksi ymmärtää, mikä näkyy myös hänen introspektiivisissa videoteoksissaan. Nylundin osuus viime vuoden Kuvan Kevät -näyttelyssä oli yksi sen eheimmistä teoksista. Hänen videoteoksensa kuvaavat ihmiskehoa sortumatta aiheeseen tavallisesti liittyviin kliseisiin. Nylund lähtee usein liikkeelle harkitusti omista ajatuksistaan ja kokemuksistaan, minkä tuloksena on tähän mennessä syntynyt muun muassa essee-elokuva ihmisen suhteesta luontoon sekä dokumentti nimeltä ”Jakobstad, Jeppis suger – en film om min hemlängtan”. Tänä kesänä Nylund osallistuu Hangon teatterifestivaaleille uudella teoksella, joka korostaa hänen monipuolisuuttaan entisestään. Odotamme innolla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Camilla Edström Ödemark
Camilla Edström Ödemark luo veistoksia ja tilateoksia, jotka ensi silmäyksellä näyttävät harmonisilta, mutta lähempi tarkastelu osoittaa, että niissä on hienostuneen mutta myös aggressiivisen dissonanssin elementtejä. Hänen teoksensa paljastavat luonnon raakuuden ja kaiken sattumanvaraisuuden, ja niitä on helppo kutsua 2000-luvun memento mori -asetelmiksi. Ajaton ja muuttuva törmää moderniin ja kovaan, kun Edström Ödemark luo teoksiaan käyttäen kaikkia mahdollisia materiaaleja koivusta ja hyönteisistä silikoniin ja metalliin. Oli sitten kyse algoritmeista tai ajan hampaasta, hänen työnsä ovat nykyaikaisia tavalla, joka tuntuu aidolta ja rehelliseltä.
Edith Hammar
Edith Hammar luo teoksiinsa oman tärkeän maailmansa. Hänen visuaalinen tyylinsä on täysin tunnistettava sysimustine viivoineen ja ihmisineen, jotka ovat ehdottoman varmoja omassa seksuaalisuudessaan. Hammar vakiinnutti asemansa suomenruotsalaisen queer-taiteen edelläkävijänä julkaisemalla vuonna 2020 ylistetyn sarjakuvakirjan Homo Line, joka kuvasi kauniisti ja kaihoisasti monien nykymaailmassa tunnistamaa koti-ikävää. Sittemmin hän vain kehittynyt entisestään, ja vuonna 2023 Hammarin taide tuntuu ajankohtaisemmalta kuin koskaan. Hänen taiteessaan kuvattu vapaus on vielä toistaiseksi utopiaa, mutta se antaa meille uskoa entistä tasa-arvoisempaan ja nautinnollisempaan huomiseen.