Haastattelu hiphop-tanssija Julian Owusun kanssa

Julian Owusu on ansioitunut tanssija ja tanssinopettaja. Vuosina 2016­2021 hän toimi läänintaiteilijana Oulun taidekeskuksessa työskennellen erityisesti hankkeissa, joilla pyritään edistämään nuorten taiteilijoiden urakehitystä. Syksyllä 2020 Julian Owusulle myönnettiin Stina Krookin säätiön ”korona-apurahaa”, jonka tarkoituksena on tarjota epidemian vuoksi eristyksiin joutuneille ihmisryhmille mahdollisuus nauttia taiteen eri muodoista.

Hei Julian Owusu, kuka olet ja mitä teet?

Hei! Nimeni on Julian Owusu ja olen tanssija. Olen syntynyt ja varttunut Ruotsissa. Kun olin yhdeksänvuotias, perheeni muutti Ghanaan. Pohjanmaalle Kokkolaan muutin 16-vuotiaana ja vuonna 2006 muutin Ouluun opiskelemaan.

Olen tehnyt täyspäiväisesti tanssijan työtä siitä lähtien, kun valmistuin fysioterapeutiksi vuonna 2014. Lajini on hiphop eli street dance, ja olen käytännössä itseoppinut. Olen lisäksi opettanut hiphopia mm. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa ja Oulun ammattikorkeakoulussa. Hiphopissa puhutaan neljästä osa-alueesta ja tanssin ohella teen myös graffiteja, toimin dj:nä ja esitän räppiä. Lisäksi ilmaisen itseäni myös kirjallisesti esimerkiksi kirjoittamalla runoja.

Mitä teet juuri nyt?

Syksyllä 2021 olin mukana Sonya Lindforsin tanssiteoksessa Camouflage, jonka ensiesitys oli lokakuussa Stoassa Helsingissä. Tulevana vuonna lähdemme esityksen kanssa kiertueelle mm. Ruotsiin ja Saksaan. Olen myös osallistunut Sonyan aiempiin tuotantoihin. Näitä ovat muun muassa Noble Savage ja Soft Variations, joissa keskitytään mustiin ääniin taiteessa.

Syksyn aikana olen myös opettanut hiphopia sekä tuleville näyttelijöille että tanssijoille Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Lisäksi olen kirjoittanut erilaisia artikkeleita esimerkiksi hiphop-pedagogiikasta, yhden artikkelin taiteellisesta työskentelystäni TAIKEssa NO NIIN -taidelehteen sekä yhden afrokontekstisen artikkelin vuonna 2022 julkaistavaan kirjaan.

Miksi tanssi on sinulle tärkeää?

Tanssi on aina ollut osa elämääni. Paitsi että se on tapa ilmaista itseäni, sillä on myös ollut suuri sosiaalinen merkitys minulle. Tanssin ja hiphopin myötä olen tutustunut uusiin ihmisiin, joista on tullut ystäviä.

Toimit kevääseen 2021 asti tanssinopettajana Oulun taidekeskuksessa. Mitä opit tuon viisivuotisjakson aikana?

Oikein hyvä kysymys. Minun tehtäväni oli käynnistää hankkeita, joilla edistettiin taidetta. Freelance-taiteilijana olin tottunut siihen, että asiat tapahtuvat nopeasti, mutta vuodet läänintaiteilijana opettivat, että asioita voidaan toki muuttaa, mutta se vie aikaa.

Oikeastaan minun ei edes pitänyt hakea paikkaa, vaikka siitä olikin vihjattu minulle. Mutta juttelin asiasta kahden hiphop-kaverini kanssa ja totesimme, että jos kukaan meistä ei hae paikkaa, niin seuraavat kolme vuotta menee valitellessa sitä, että kukaan ei ymmärrä meidän taidemuotoamme. Lopulta laitoimme kaikki kolme hakemukset sisään, ja minut valittiin tehtävään.

Yksi kaikkein ikimuistoisimmista projekteista, joita läänintaitelijana johdin, oli Maaseudun sivistysliiton kanssa yhteistyössä toteutettu hanke Pyhäjoella. Sen tavoitteena oli tarjota nuorille mahdollisuuksia luoda taidetta omilla ehdoillaan. Projektin yhteydessä kunta hankki vapaa-ajan keskukseen dj-laitteet, mikä mahdollisti harjoittelun ja tilaisuuksien järjestämisen. Meillä kävi myös vierailevia taiteilijoita, jotka toimivat opettajina. Kirjaston takapihalle pystytettiin laillinen graffitiseinä ja kirjastosta sai lainaksi maalipurkkeja. Ensimmäiset maalit kustannettiin projektista, ja sovimme kunnan kanssa, että se hankkii lisää, kun nykyinen varasto loppuu.

Teet paljon työtä nuorten parissa. Miksi?

Ehkä näin on vain käynyt. Toisaalta katutanssi on alun perin nuorisokulttuuria, ja jos haluaa olla mukana ja tehdä hiphopia, niin saa myös olla tekemisissä nuorten kanssa. Omalta osaltani on myös kyse siitä, että saa antaa jotakin takaisin. Nuorena hiphop oli minulle erittäin tärkeää, ja Kokkolassa oli yksi nuoriso-ohjaaja, joka mahdollisti sen minulle. Nyt minä vuorostani voin opettaa ja innostaa nuoria hiphopin pariin.

Viime vuonna Stina Krookin säätiö myönsi sinulla 12 000 euron apurahan. Mitä se mahdollisti sinulle?

Ensinnäkin se mahdollisti sen, että nuoret saivat kokeilla hiphopin neljää osa-aluetta: tanssia, graffitia, dj:nä toimimista ja räppiä. Apuraha myös työllisti kolme taiteilijaa ja ystävää koronapandemian aikana.

Päätimme toteuttaa projektin kolmessa Pohjanmaan kaupungissa: Pietarsaaressa, Maalahdessa ja Kokkolassa. Teimme yhteistyötä nuorisokeskusten kanssa ja järjestimme työpajoja teini-ikäisille. Hankkeen tavoitteena oli näyttää nuorille, miten hiphopin avulla voi ilmaista itseään. Vaikka törmäsimme hankkeessa odottamattomiin ongelmiin pandemian vuoksi, aloite sai erittäin myönteistä palautetta.

Onneksemme projekti saa jatkoa keväälle 2022, kun Svenska Kulturfonden myönsi työryhmälle uuden apurahan. Lisäksi järjestämme koulukiertueen yhdessä Konserttikeskuksen kanssa. On varmasti korrektia sanoa, että kesällä 2021 pääsimme testaamaan konseptia, ja ensi keväänä voimme esittää jo pidemmälle kehitetyn version. Jatkossa järjestämme työpajoja, minkä lisäksi pidämme myös esityksiä, joita on ideoitu ja valmisteltu työpajoissa.