Äänitaiteilija Anni Elif Egecioglu ilahdutti ikäihmisiä musiikilla

Anni Elif Egecioglu on laulaja, improvisoija, sellisti ja lauluntekijä ja mukana useassa eri yhtyeessä – todellinen monilahjakkuus, jolla on monta rautaa tulessa. Syksyllä 2020 Egecioglulle myönnettiin Stina Krookin säätiön 15 000 euron koronatukipalkinto konserttien pitämiseen ruotsinkielisissä hoivakodeissa. Tuki oli suuri yllätys, mutta siitä muodostui ikimuistoinen kokemus, Egecioglu kertoo vuotta myöhemmin.

Anni Elif Egecioglu syntyi ja kasvoi Göteborgissa. Hänen isänsä on turkkilainen, ja Egecioglu sanoo lapsuutensa olleen hyvin monikulttuurinen. Musiikkia hän on harrastanut pienestä pitäen.

– Vanhemmat sisarukseni lauloivat ja soittivat eri instrumentteja, joten tietenkin matkin heitä. Vanhempien mukaan lauloin jo ennen kuin opin puhumaan. Lapsena minua kiehtoi erityisesti ooppera, Egecioglu kertoo.

Hänelle oli jo varhain selvää, että hän halusi toimia musiikin parissa. Musiikkipainotteisen yläasteen ja musiikkilukion jälkeen hän jatkoi opintojaan Göteborgin yliopiston musiikin ja esittävän taiteen laitoksella, jossa hän opiskeli klassista selloa. Vielä yliopistossa opiskellessaan hän lähti 21-vuotiaana Helsinkiin vaihto-oppilaaksi.

– Vuosi vaihto-oppilaana vaikutti minuun voimakkaasti sekä ihmisenä että muusikkona. Aloin täällä pitää enemmän laulukonsertteja, ja se johti siihen, missä nyt olen. Muistan, että suomalaisten rehtiys teki minuun vaikutuksen. Suomessa kaikki vaikutti selkeältä ja tyylipuhtaalta, ja siihen sekoittui aimo annos mystiikkaa. Helsingissä minulla on ollut ilo työskennellä monien upeiden ja auttavaisten muusikoiden kanssa, ja olen oppinut heiltä paljon. Se on auttanut minua löytämään oman ääneni, hän sanoo.

– Sillä, että minun oli helppo pitää Helsinkiä kotikaupunkinani, voi olla jotain tekemistä monikulttuurisen taustani kanssa, mutta ratkaisevin tekijä oli ehdottomasti se, että elämäni suuri rakkaus sattui olemaan Savosta.

Monta rautaa tulessa

Monipuolisuutensa ansiosta Egecioglu on päässyt työskentelemään näyttämötaiteen parissa esittäen jazzia ja populaarimusiikkia sekä toimimaan myös klassisen musiikin kentällä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Hän on tiiviisti mukana Elifantree-trion toiminnassa. Yhtye on esiintynyt eri puolilla maailmaa vuodesta 2008. Trio julkaisi kuudennen albuminsa Hachi aiemmin keväällä ja työstää parhaillaan uutta musiikkia.

Egecioglu säveltää myös nimellä Anni Elif, ja hänen Edith Södergranin runoihin perustuva debyyttialbuminsa oli vuoden 2018 Emma-gaalassa ehdolla parhaaksi jazzalbumiksi. Runojen säveltäminen jatkuu edelleen, ja tänä syksynä Egecioglu työstää yhdessä pianisti Seppo Kantosen kanssa kaksikielistä albumia, jossa on musiikkia sekä ruotsin- että suomenkielisiin runoihin.

Lisäksi hän on tiiviisti mukana Frank Frank Frank -nimisessä kokoonpanossa, jonka EP:n julkaistin syyskuussa 2021, ja on tehnyt yhteistyötä muun muassa Avanti!-jousikvarteton kanssa.

Ensi vuoden huhtikuussa Egecioglu osallistuu Espoon kaupunginteatterissa ensi-iltansa saavaan monialaiseen esitykseen nimeltä Silentopia. Kyseessä on taide- ja tiedelähtöinen, ritualistinen tanssi- ja musiikkiteos, joka tarjoaa yhteisen tilan ja mahdollisuuden käsitellä ympäristökriisiin liittyviä tunteita ja omaa osallisuuttamme siihen.

Koronavuosi lykkäsi konsertteja epämääräiseen tulevaisuuteen

Koronavuosi on ollut vaikea, sillä kiertueita, konsertteja ja projekteja on jouduttu perumaan tai siirtämään myöhemmäksi useita kertoja.

– On ollut kuluttavaa elää epävarmuudessa. Olen yrittänyt parhaani mukaan olla luova ja kirjoittaa uutta materiaalia, mutta kun ei tiedä, milloin pääsee taas esiintymään, se ei juuri inspiroi, Egecioglu sanoo.

Stina Krookin säätiön tuella Egecioglu on viime vuoden aikana järjestänyt useita konsertteja hoivakodeissa. Säätiön tarkoituksena on tukea ja edistää kuva- ja näyttämötaidetta erityisesti ruotsinkielinen väestö huomioon ottaen. Koronatuella säätiö halusi tuoda hoivakodeissa asuville iloa ja virkistystä musiikin välityksellä.

– Kun sain tämän stipendin, ensimmäinen ajatukseni oli esittää modernia klassista laulu- ja jousikvartettimusiikkia, mutta pian tajusin, että siinä olisi liian vähän sellaista, jonka yleisö tunnistaisi. Lisäksi iso kokoonpano olisi karsinut konserttien määrää. Niinpä päädyin trioon ja pyysin mukaan kahta maan eturivin jazzmuusikkoa, saksofonisti Pauli Lyytistä ja pianisti Seppo Kantosta. Ohjelmisto koostui tunnetuista ja vähemmän tunnetuista ruotsinkielisen musiikin helmistä hieman jatsahtavalla otteella. Se tuntui sopivalta, koska vanhempi sukupolvi saattoi helposti samaistua tähän musiikkilajiin.

”En koskaan unohda sitä onnea, joka loisti hänen silmistään”

Pandemian aikana hoitokodeissa toteutettujen tiukkojen turvatoimien vuoksi kiertuetta jouduttiin lykkäämään useita kuukausia, ja monet konserteista päästään järjestämään vasta tämän vuoden joulukuussa. Erityisesti pääkaupunkiseudun hoitokodit ovat joutuneet kärsimään.

– On ollut liikuttavaa keskustella henkilökunnan kanssa ja todella ymmärtää, miten hirvittävän vähän hoivakotien asukkaat ovat olleet yhteydessä ulkomaailmaan pandemian puhkeamisen jälkeen. Konserttien pitäminen on tuntunut tärkeältä, ja vastaanotto on ollut sydämellinen, Egecioglu sanoo.

Monet hoitokotien asukkaat rullattiin saliin rullatuolissa ja osa jopa potilassängyissä.

– Muistan erityisesti erään naisen, joka rullatiin tilaan sängyssä maaten mutta joka heti vaati, että hänet nostetaan istuma-asentoon, vaikka hän vaikutti heikolta. En koskaan unohda sitä onnea, joka loisti hänen silmistään koko konsertin ajan. Minulle on kunnia-asia, että olen saanut tuoda iloa ikäihmisille musiikin avulla, ja odotan innolla, että saan vielä esittää kauniin jouluohjelmistomme näiden loistavien muusikkotovereideni kanssa joulukuussa järjestettävissä lisäkonserteissa, hän toteaa.