Kunniapalkinto
Jan-Olof Mallander – 16 000 euroa
Jan-Olof Mallander aloitti taitelijanuransa Helsingin taidemaailmassa 1960-luvun lopulla. Kaikissa eri rooleissaan kuvataiteilijana, kriitikkona ja runoilijana häntä ohjasi vahva kiinnostus vaihtoehto- ja käsitetaiteeseen. Mallanderista tuli avantgarde-taiteen kentässä yhdistävä voima. Hänellä oli keskeinen rooli Elonkorjaajat-taiteilijaryhmässä ja Cheap Thrills -galleriassa, jossa oli esillä sekä suomalaista että kansainvälistä avantgarde-taidetta vuoteen 1977 saakka. Mallanderin uuden kansainvälisen taiteen tuntemus sekä hänen kykynsä ja halunsa luoda kontakteja tekivät hänestä keskeisen toimijan niin Suomen kuin muidenkin Pohjoismaiden kulttuuripiireissä, jotka vielä 1970-luvulla olivat melko sulkeutuneita. Hänen omalle käsitetaiteelleen on ominaista rituaalisuus ja sarjallisuus, mutta samalla kielestä on muodostunut tärkeä osa hänen taideprojektejaan. Hän on pyrkinyt syvälliseen itsetutkiskeluun ja mietiskelyn, johon hän on vuosien varrella hakenut inspiraatiota itämaisista hengellisistä ajattelijoista ja buddhalaisuudesta.
Stipendit
Moa Cederberg – 8 000 euroa
Moa Cederberg on nuori taiteilija, joka on valmistunut Novian ammattikorkeakoulusta. Lisäksi hän on osallistunut useisiin työpajoihin ja taiteilijaresidensseihin ulkomailla. Hän tekee tekstiili-installaatioita, mutta työskentelee myös valon ja liikkuvan kuvan parissa. Moa on opiskellut erilaisia vanhoja käsityötekniikoita, kuten käsin kehräämistä ja kudontaa. Näitä tekniikoita hän käyttää uudella tavalla installaatioissaan ja käsitteellisten teosten pohjana. Installaatiot ovat pelkistettyjä asetelmia, joiden keskiössä on usein identiteetin ja syrjäytymisen kysymysten pohdinta. Pedersören kansallispukukangasta kutoessaan Cederberg loi kaksi erilaista kudosta, joissa adoption symboliikalla oli keskeinen rooli. Tässä eteerisessä kankaassa hän käytti laaman, suomalaisen villan, nokkosen ja omien hiustensa kuituja metaforana hänen persoonallisuutensa eri puolille.
Maria Duncker – 8 000 euroa
Maria Duncker valmistui nykyisestä Aalto-yliopistosta ja Helsingin Kuvataideakatemiasta vuonna 1992. Dunckerin taiteellinen maailma on omaperäinen ja täynnä löytämisen iloa. Hänen intuitiivinen ilmaisunsa koostuu liikkuvasta kuvasta, veistoksista, performansseista ja taiteellisista interventioista. Hän on ommellut muovipusseista kansallispukuja ja tehnyt pakettiautollansa liikkuvia camera obscura -ajeluita. Osasta Vuosaaressa vuonna 2010 uutta lastaussatamaa varten räjäytetyistä kivistä tuli hänen käsissään sarja valtavia ja pelkistetyn ilmeikkäitä kivipeikkoveistoksia. Maria löytää inspiraatiota luonnosta, johon hänellä on läheinen suhde. Viimeisimmässä näyttelyssään Galleria Sinnessä vuoden 2019 lopulla hän esitteli viisikanavaisen liikkuvasta kuvasta ja musiikista koostuvan videoinstallaation Hevonen on Häst. Siinä hän kuvasi intiimillä ja kokeellisella tavalla hevosen ja ihmisen välistä luottamuksellista suhdetta.
Eveliina Hämäläinen – 8 000 euroa
Eveliina Hämäläinen on valmistunut Helsingin Kuvataideakatemiasta vuonna 2013. Sitä ennen hän oli opiskellut Vapaassa Taidekoulussa. Hänen viimeisin näyttelynsä Galleria Sinnessä Helsingissä 11.10.–10.11.2019 koostui suurista mustan ja harmaan sävyisistä maalauksista. Ne olivat lähes abstrakteja teoksia, mutta halutessaan niissä oli nähtävissä luonnollisia muotoja – jotain, joka muistutti viidakon kasvillisuutta kuunvalossa. Kiehtovien maalausten hallitseva piirre oli nopeat siveltimenvedot, jotka peittivät kankaan toistuvana mutta silti vaihtelevana kalligrafiana.
Pauliina Turakka Purhonen – 8 000 euroa
Pauliina Turakka Purhonen on valmistunut Helsingin Kuvataideakatemiasta vuonna 2003. Hänen taiteellinen maailmansa on omaperäinen ja johdonmukaisen anarkistinen, ja siinä yhdistyvät arkisuus ja hengellisyys luonnollisella tavalla. Hänen aiheenaan on elämä itsessään, jossa onni, suru ja irvokkuus kohtaavat. Maalausten lisäksi hän on vuosien ajan luonut tekstiiliveistoksia, ommellut ja kirjaillut melkein luonnollisen kokoisia ihmishahmoja. Teosten hahmoissa on vaikutteita keskiaikaisesta ja naivistisesta arkaaisesta muotokielestä yhdistettynä surrealistisesti väritettyyn alitajuntaan ja järjettömyyteen. Syksyllä 2019 hän esitteli Helsingissä, Forum Boxin näyttelyssään Helvetti ja kirkkaus laajan kokoelman installaatioita, jotka olivat täynnä lämpöä ja elämän intohimoa.
Ru Runeberg – 8 000 euroa
Hopeaseppä Ru Runeberg on syntynyt vuonna 1970. Hän opiskeli Tukholman Konstfackissa, josta hän valmistui maisteriksi vuonna 1997. Ru Runeberg tunnetaan parhaiten hyönteisen muotoisista esineistään. Näissä kiehtovissa hahmoissa Runeberg yhdistää oivallisen muodon tunteen ja teknisen taidokkuuden nokkelaan huumoriin. Kekseliäisyys pilke silmänkulmassa näkyy muun muassa tavassa, jolla Runeberg kätkee esineiden käytännön tarkoitukset hyönteisen muotoon. Ru Runeberg on tuonut luovasti ja sofistikoituneesti suomalaiset hopeaseppäperinteet nykypäivään.
Portfolio-residenssiohjelma
Nikki Jääskeläinen
Nikki Jääskeläinen on graafikko, joka on valmistunut Kuvataideakatemiasta Helsingistä, missä hän myös nykyisin asuu ja työskentelee. Häntä kiehtovat prosessimaisuus ja avaruudellisuus. Hänen muste- ja hiilipiirustuksistaan tulee osa fyysistä ja arkkitehtonista todellisuutta, ja niille on ominaista meditatiivinen toistuvuus ja läsnäolo arjessa.
Joel Slotte
Joel Slotte on valmistunut Kuvataideakatemiassa Helsingissä vuonna 2016. Sitä ennen hän opiskeli Pohjoismaisessa taidekoulussa Kokkolassa. Slotten viimeisin näyttely TM-galleriassa Helsingissä koostui maalauksista, jotka kuvasivat nykypäivän nuoria arkisissa, heille tyypillisissä ympäristöissä. Näyttelyn teosten kuvakieli ja hahmottelumenetelmät vaikuttivat näennäisen yksinkertaisilta, mutta lähempi tarkastelu paljasti niiden hienovaraiset, maalaukselliset ominaisuudet. Maalaukset asettuivat kiehtovaan vuoropuheluun taidehistoriallisten perinteiden kanssa. Slotte tekee jännittävän uudelleentulkinnan romantiikan ja symbolismin melankolisista hahmotutkimuksista.
Kunniapalkinto
Asko Sarkola – 16 000 euroa
Lilla Teatern on ollut lähes Asko Sarkolan synonyymi. Hän aloitti siellä näyttelijänuransa keskikoulun jälkeen vuonna 1966. Kun Sarkola astui lavalle, yleisö puhkesi nauramaan. Nauraminen on sallittua, jopa suositeltavaa. Nauru ei ole vain naurua, se on paljon enemmän. Näyttelijän on joka kerta esiintyessään otettava lava haltuun, se kuuluu tehtävään ja työhön.
Sarkola on näytellyt lukemattomia teatteri- ja elokuvarooleja. Yleisön mieleen ovat varmasti painuneet hänen roolisuorituksensa Harpagonina Moliéren Saituri-näytelmässä vuonna 1971 ja uudelleen vuonna 2011, Hamletina Benno Bessonin ohjauksessa 1979 ja Pappanina Svenska Teaternissa. Valkokankaalla hän on näytellyt useita kertoja isänmaan sankaria, marsalkka Mannerheimiä. Vuodesta 1974 alkaen Sarkola oli ensin Lilla Teaternin ja myöhemmin Helsingin Kaupunginteatterin johtaja. 1980-luvulla hän toimi neljä vuotta professorina Teatterikorkeakoulussa. Professorin ja johtajan rooleissa hänellä on ollut mahdollisuus antaa tilaa muille parrasvaloissa. Vähän sitä samaa henkeä oli tietysti myös Pappan-näytelmässä, vaikkakin tahattomasti: erilaisten ihmisten kohtaamista eri rooleissa, ihmisten ja roolien näkemistä jatkuvasti muuttuvina. Näissä hetkissä piti jatkuvasti kokeilla mahdollisia taiteen eri muotoja.
Stipendit
Erica Back – 8 000 euroa
Aivan liian harvat suomalaiset näyttelijät ovat rakentaneet työuransa maan rajojen ulkopuolelle. Laulajien kohdalla tilanne on erilainen. Heille on itsestään selvää hakeutua vaarallisille kansainvälisille vesille. Mikä ei ole itsestään selvää on se, että selviää myrskyistä ajautumatta karille. Erica Back on selviytynyt. Hän työskentelee Oldenburgin Valtionteatterissa oopperalaulajana, mikä antaa hänelle erinomaisen näkymän Saksan ja Euroopan oopperamaailmaan. Taitojensa takia Back työskentelee Saksan lisäksi myös Suomessa ja monissa muissakin maissa. Hänet voi nähdä esiintyvän Tampereen oopperassa, Kansallisoopperassa ja Savonlinnan Oopperajuhlilla, mutta myös Pietarsaaressa, Kemijärvellä ja Rovaniemellä. Hän on mezzosopraano ja toisen hienon mezzosopraanon, Monica Groopin, oppilas. Häntä voi pienellä varauksella ja sopivalla määrällä huumorilla kutsua suomenruotsalaisen laulajakoulukunnan varteenotettavaksi edustajaksi. Siten hän on tälle mielenkiintoiselle suomenruotsalaiselle kulttuurivähemmistölle erinomainen lähettiläs isolla oopperalavalla, jota kutsutaan maailmaksi.
Mikaela Hasán – 8 000 euroa
Ymmärtämisen ja elämisen taito. Myötätuntoisuus. Ne ovat taitoja, joita täytyy harjoitella, ja joita tarvitsemme nyt enemmän kuin koskaan. Teatteri voi olla näiden taitojen johtotähti ja ohjaajalla on tässä avainrooli. Mitä hän tuo esille ja millä tavoin?
Mikaela Hasánilla on pitkä kokemus, oma tunnistettava tyylinsä ja omaa materiaalia. Yleisö on nähnyt Hasánin ohjaustyön jäljen DuvTeaternissa, sekä myös esimerkiksi Kansallisteatterin näytelmissä Tarina rakkaudesta ja pimeydestä ja Kangastus 38 sekä Universumin näytelmässä Luukku. Hasán käsittelee töissään sekä suuria että pieniä teemoja, kokonaisvaltaisia yleisinhimillisiä kysymyksiä, tarinoita merkittävistä historiallisista aiheista ja samalla ”pientä ihmistä” koko komeudessaan. Hän tuo esille sen, miten kuvaamalla marginaaliin kuuluvia ihmisiä, voimme tunnistaa ja kokea heihin yhteyttä. Yleisö ymmärtää, että meillä kaikilla on rajoitteemme, olemme kaikki kuolevaisia, mutta jotain meistä jää kaikumaan avaruuteen, ikuisesti.
Sophia Heikkilä – 8 000 euroa
Henkilötiedot: Name: Sophia Heikkilä (née Karlsson) D.O.B: 22.10.1982. Height:160 cm. Hair color: Blond. Eye color: Green. Voice: 1st soprano. Driver’s license: Yes (B). Tämä on Sophia. Sophia on rohkea. Sophia on taitava. Sophia on filmaattinen. Sophia on loistava elokuvanäyttelijä. Ja se on onni, sillä hän on päättänyt menestyä kilpailluista lajeista kilpailluimmassa: elokuva-alalla. On myös onni, että hänellä on raudanluja tahto, sillä sitä tarvitaan. Elokuvamaailma jyrsii lihat kaikesta ja kaikista henkilöstä riippumatta. (Tätä varten täytyy olla luunkova). Hän on jo jotain, mielenkiintoista, ja hänestä voi tulla vielä jotain enemmän, jotain oikein suurta. Invisible Heroes, arvostettu suomalais-chileläinen TV-sarja, jossa Sophialla on lead role, tekee päinvastoin kuin mitä nimi lupaa: tekee sankareistaan, Sophia mukaan lukien, näkyvämpiä kuin koskaan. Olkoon tämä palkinto potku takapuoleen, joka vie tiellä eteenpäin. Show them, Sophia. Break a leg or two.
Fabian Silén – 8 000 euroa
Fabian Silén on yksi maan ahkerimmista, henkilökohtaisimmista ja omanlaisimmista teatteritaiteilijoista. Hän on kenties suomenruotsalaisen teatterin kaikista suomenruotsalaisin kyky. Samalla hän on kaikista vähiten suomenruotsalainen. Hän on brutaalin rehellinen itselleen; sitä me kaikki emme ole. Hän elää omassa topografiassaan ja taistelee vastaan omaa ylämäkeään, jonka hän on itse kasannut itselleen saavuttaakseen mahtavan ja erityisen, mutta vaikeasti saavutettavan luomisvoimansa. Hän on näyttelijä, kirjailija ja ohjaaja. Mitä tahansa hän tekeekin, lopputulokselle on ominaista sama peräänantamattomuus, sama epätoivoinen, mutta aito huumori, sama suorasukaisuus. Silén on omaperäinen – ei siksi, että se olisi siistiä ja modernia ja soveliasta – vaan siksi, ettei hän voi muuta. Tuomittu menestykseen, sitä Fabian on. Felix liv, Paradisdoktrinen. Silén on rohkea.
Janne Vasama – 8 000 euroa
Roland Schimmelpfennigin Den stora elden -näytelmässä, Viirus-teatterin modernissa aikuisten sadussa pessimisteille, parasta oli Janne Vasaman yksityiskohtainen ja klassinen, yksiselitteisen viehättävä lavastus, joka osoitti eurooppalaisen maiseman kauneuden ja kukoistuksen: ääneti virtaavat joet, rehevän vehreyden ja harvaan asutut asuinalueet.
Tampereen Työväen Teatterin Juhannustanssien sekä nykysirkusteoksen Mun siivet ei mahdu kahvihuoneeseen -esityksen lavastuksissa näkyy Vasaman kädenjälki. Näissä hän työskentelee avomielisesti ja rajoja rikkoen. Vasama on työskennellyt myös valaistuksen parissa, kuten näytelmässä Berättelser 1-2-3-4. Myös valaistuksessa hänen huomio kiinnittyy sen syvyyteen, leikkisyyteen ja lämpöön. Vasama on työssään sekä tarkka että eläväinen. Hän on lavastaja, jolla on oma tunnistettava tyylinsä, hän lisää oman kerroksensa lavalla esitettävän tarinan tunnelmaan.
Heidi Wikar – 8 000 euroa
Oivallinen, persoonallinen ja tunnistettava voi usein paradoksaalisesti olla tavallista ja yksinkertaista. Heidi Wikarin rennot, tyylikkäät ja kauniit puvut ja lavastukset näkyivät Åbo Svenska Teaternin Kalevala-teoksessa, jossa visuaalinen niukkuus toimii vastapainona värikkäille henkilöhahmoille, kielelle ja juonelle. Wikar käyttää töissään puhtaita värejä ja paljon valkoista. Hänen muotokielensä on geometristä ja selkeää, mikä antaa tilaa vartaloille ja liikkeelle. Tämä hänelle tunnusomainen tyyli oli nähtävissä myös Vaasan Pinokkiossa, kun taas Poika ja tähti sekä Hannu ja Kerttu -teokset olivat tyyliltään runsaampia ja pehmeämpiä, mikä tarjosi lapsiyleisölle turvallisen tutustumismatkan satujen maailmaan. Teatteri Viiruksen Ett drömspel tasapainotteli näiden kahden ilmaisutavan välillä. Pukusuunnittelussaan Wikar huomioi myös esitysten ohjauksen ja koreografiat.
Jakob Öhrman – 8 000 euroa
Jakob Öhrman on suomenruotsalaisen teatterin kamelbuutsmies, the camel boot man, mies, joka kulkee omia polkujaan. Näyttelijä ja ohjaaja. Nya Rampen ja Institutet ovat molemmat teattereita, jotka tekevät asioita eri tavalla. Avantgarde-esityksiä, kuten Trainers Island, Hamlet, Finland / svensk, Conte D’Amour, We love Africa and Africa loves us, Worship!, Memento mori. Kaikki ovat kiistanalaisia, suurin osa skandaalinkäryisiä, jotkut jopa legendaarisia. Conte D’Amour oli todellinen grand slam kivenkovalla ja kovaksi keitetyllä eurooppalaisella festivaalikentällä.
Öhrman on asunut Berliinissä, nyt hän todennäköisesti asuu Torniolaaksossa. Hän menee minne kamelbuutsit vievät. Viime vuosina hän on yhdessä installaatio- ja sekataiteilija Markus Öhrnin kanssa luonut useita erittäin kiinnostavia esityksiä. Esimerkkinä Ateenan pääkirjastossa esitettävä antiikin ajan tragedioihin perustuva sarja, missä Öhrman ja Öhrn muuttavat peruuttamattomalla tavalla ryhmän tasapainoisia, vanhempia kreikkalaisia naisia villeiksi punktädeiksi. Tädit eivät enää koskaan palaa ennalleen. Tai Häusliche Gewalt, wagnerilainen viiden tunnin kauhuesitys. Tai 3 Episodes of Life, jossa Jakob groteskin naamarin takana ilmentää koko kulttuurimaailmaa järkyttänyttä arkkityyppiä: me-too-miestä. 3 Episodes of Life sai arvostetun itävaltalaisen Nestroy-palkinnon viime syksynä. Ei siksi, että esitys olisi mukava, vaan siksi, että siinä on potkua. Öhrmanin ja Öhrnin tempaukset saavat koko järjestelmän vapisemaan, se on käynyt selväksi. Näytä heille, Jakob!
Ryhmät
DuvTeatern – 16 000 euroa
DuvTeatern täyttää 20 vuotta vuonna 2020. Viimeiset vuodet ovat olleet voitokkaita. Teatteriryhmä on vastaanottanut Antonia-palkinnon, Thalia-palkinnon, Nylands Nationin pääpalkinnon, näyttämötaiteen valtionpalkinnon, Kunnia-Vimman ja Bojan Sontag -palkinnon sekä Stina Krookin stipendin jo yhden aiemman kerran.
DuvTeatern on esittänyt monia suurenmoisia tarinoita, kuten Romeon ja Julian, Hamletin, Hannun ja Kertun sekä Carmenin. Se on myös tuottanut hauskoja esityksiä, joissa jokainen on laittanut itsensä likoon, Välkommen glada släkting, sekä lyyrisen, hienotunnelmaisen runoillan, Den brinnande vargen.
Lurens – 16 000 euroa
Pernaja – tai Loviisa, johon alue nyt kuuluu – on valtava kunta. Lurensin kesäteatterin toiminta kattaa myös laajan alueen. Vuodesta 1958, jolloin teatteri perustettiin, siellä on näytelty perhe-esityksiä, musikaaleja ja klassikoita, mutta myös uudelleen kirjoitettuja ja rohkeita teoksia, kuten Amadeus.
Teatteriryhmä on suurelta osin koostunut joukosta uskollisia harrastajia, jotka ovat tuottaneet iloa suomenruotsalaisten syrjäisimmässä itäisessä tukikohdassa. Sama pätee ohjaajiin, jotka ovat usein olleet mukana pidemmän aikaa, tai palaavat tasaisin väliajoin takaisin. Kaikki oppivat toisiltaan, ja yleisön on ollut ilo nähdä, kuinka harrastelijanäyttelijät, aikuiset ja lapset, ovat kehittyneet ja kasvaneet ja siten pystyneet näyttelemään mitä erilaisimpia rooleja. Rooleja on myös aina kierrätetty. Tämä koskee myös erityisesti pyörivää lavaa, joka on antanut teoksille rytmin, liikkeen, vaihtuvan lavastuksen ja valaistuksen lukemattomien kesäiltojen aikana.
Lurensissa on oltu osallistavia jo ennen kuin sana oli edes keksitty. Tuolloin ehkä puhuttiin kohtaamisesta avosylin?
Koronapandemian aikainen lisätuki
Teatteri Taimine – 25 000 euroa
Teatteri Taimine saa 25 000 euroa päiväkodeissa esitettävän Bobban och Covid-Kalle -näytelmän tuottamiseksi. Näytelmä on suunnattu päiväkoti-ikäisille. Se kertoo Bobban-bakteerista ja Kalle-viruksesta, jotka ovat eksyneet ihmiskehoon. Näytelmä kertoo lapsille hauskalla, kekseliäällä ja informatiivisella tavalla käsihygienian tärkeydestä ja oikeaoppisesta tavasta aivastaa ja niistää bakteerien leviämisen vähentämiseksi. Interaktiivinen näytelmä on pullollaan humoristisia riimejä ja lauluja. Se saa lapset eläytymään tarinaan ja omaksumaan tärkeää tietoa. Samalla esityksen tarkoituksena on lieventää niitä pandemiaan liittyviä epävarmuuden ja pelon tunteita, joita lapset ovat mahdollisesti kokeneet, tai voivat tulevaisuudessa kokea.
Anni Elif Egecioglu – 12 000 euroa
Anni Elif Egecioglu on äänitaiteilija, improvisaattori, sellisti ja lauluntekijä. Hänellä on ruotsalaisturkkilaiset juuret ja hän on kasvanut Göteborgissa, mutta asunut Helsingissä vuodesta 2009 lähtien. Monipuolisten muusikon taitojensa ansiosta Egecioglu on vaikuttanut sekä jazz- ja populaarimusiikin että klassisen musiikin näyttämötaiteen alueilla niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Hän työskentelee aktiivisesti Elifantree-trion kanssa, joka on esiintynyt maailmanlaajuisesti ja julkaissut viisi albumia. Hän on myös työstänyt omaa nimeänsä kantavaa Anni Elif -projektia, jonka Edith Södergranin runoihin pohjautuva esikoisalbumi oli ehdolla Vuoden Jazz Emma -palkinnon saajaksi vuonna 2018. Ensi vuonna hän julkaisee EP:n yhdessä Frank Frank Frank -yhtyeen kanssa. Keväällä 2020 Egecioglu aloitti yhteistyön Avanti4! -jousikvartetin kanssa. Yhdessä he pyrkivät luomaan ainutlaatuisen konserttiohjelman, joka koostuu pääasiassa nykysuomalaisista sävellyksistä, mutta myös Egecioglun omasta musiikista. Hän on ollut vaikuttamassa moneen albumiin, joista kaksitoista koostuu itse sävelletystä musiikista. Hän tekee myös jatkuvaa yhteistyötä nykysäveltäjien, näyttelijöiden ja tanssijoiden kanssa.
Julian Owusu – 12 000 euroa
Julian Owusu on Taiteen edistämiskeskuksen läänintaiteilija Oulussa. Hän työskentelee projekteissa, jotka auttavat nuoria taiteilijoita etenemään urallaan. Owusun työn painopiste on katutanssissa ja muissa siihen liittyvissä kulttuurimuodoissa. Owusu on ansioitunut tanssija ja tanssinopettaja, ja hän on myös osallistunut useisiin paneelikeskusteluihin. Hän on esiintynyt Sonya Lindforsin kanssa muun muassa Noble Savage -teoksessa. Heidän viimeisin yhteistyöprojektinsa on nimeltään Soft Variations, joka keskittyy POC-yhteisön ääniin taiteessa.